Tulevaisuus rakennetaan tänään
Lähetetty: 01.12.2013 21:01[b]Tulevaisuus rakennetaan tänään[/b]
EU-maissa ja myös muualla taloudellisia ongelmia yritetään ratkaista sellaisten toimien avulla, jotka käytännössä johtavat työttömyyden kasvuun. Näissä toimenpiteissä on perustavaa laatua oleva looginen virhe, koska taloudelliset ongelmat ratkeavat vain työtä tekemällä.
Työttömyyden kasvattamisessa ei ole mitään järkeä, koska vain työn avulla voimme parantaa yhteiskuntamme hyvinvointia. Työn kautta voimme myös kokea iloa, joka syntyy toisten auttamisesta. Työ palkitsee, sekä kasvattaa tervettä itsekunnioitusta ja tarpeellisuuden tunnetta.
Pitkään jatkuva työttömyys murtaa ja turmelee ihmisen persoonan, koska tällöin ihminen kokee itsensä tarpeettomaksi. Näin käy, vaikka työttömyys rahoitettaisiin julkisista varoista tai hyväntekeväisyyden kautta. Tämä negatiivinen vaikutus ulottuu myös tuleviin sukupolviin lasten kautta.
Näistä syistä johtuen on selvää, että kaikki sellaiset taloudelliset ja poliittiset ratkaisut, jotka johtavat esimerkiksi 10 - 20 prosentin yleiseen työttömyyteen ja nuorison jopa 50%:n työttömyyteen ovat vääriä. Vääriin ratkaisuihin päädytään, jos emme tunne historiaa vaan toistamme vanhoja virheitä.
Tällä hetkellä ongelmia ratkotaan menokuria tiukentamalla, vaikka laskusuhdanteen aikana julkisen talouden investointeja kannattaisi lisätä. Monien yleishyödyllisten investointien avulla voimme kasvattaa yhteiskunnan hyvinvointia ja samalla parantaa työllisyyttä luomalla yksityissektorille kysyntää. Tällaisia hankkeita ovat mm. liikenneverkon, koulutuksen, tutkimuksen, terveydenhoidon ja energiahuollon kehittäminen. Tuottavien investointien lainarahoitus kasvattaa yhteiskunnan reaalipääomaa, sen sijaan käyttökustannusten lainarahoitus hävittää sitä.
Lähes joka vuosikymmenellä nykyinen rahoitusjärjestelmämme on saanut laman aikaiseksi, tavalla tai toisella. Yhdistäviä tekijöitä ovat olleet mm. raskaasti ylimitoitettu menokurin tiukentaminen ja inflaation pelko. Esimerkiksi Saksa ajettiin lamaan 20-luvulla mittavien sotakorvausten takia, ja Suomi 90-luvun alussa vahvan markan politiikan avulla. Seuraukset olivat järkyttäviä.
Nykyinen rahoitusjärjestelmämme on yhtä epästabiili kuin vanha Vasa laiva. Siitä huolimatta aina muutaman vuoden välein se nostetaan ylös lamasta ja pumpataan tyhjäksi verovaroin - ja purjeet pullollaan jatketaan tuottojen keräämistä rahoitusmarkkinoille. Voisimme kuitenkin helposti laskea laivan painopistettä alemmaksi ja purjehtia kohden uusia haasteita stabiilin laivan avulla.
Nykyisen talousjärjestelmämme epävakaisuus johtuu pääosin siitä, että pankeille on annettu oikeus luoda rahaa tyhjästä ja siitä, että valtiot lainaavat rahansa pankeilta. Tästä automaattisesti seuraa, että noususuhdanteessa pankit luovat markkinoille rahaa ylimäärin, joka laskusuhdanteessa jätetään yhteiskunnan maksettavaksi. Lisäksi tästä seuraa, että todellisuudessa rahoittajat ohjaavat valtioiden toimintaa korkojen avulla, vaikka se on valtioiden hallitusten tehtävä.
Jatkuvat nousu- ja laskusuhdanteet toimivat pumpun tavoin, joka noususuhdanteen aikana kasvattaa rahoitusmarkkinoiden virtuaalista pääomaa, joka taas laskusuhdanteen aikana muutetaan halvalla reaaliomaisuudeksi. Ikävä kyllä tästä Sampo-pumpusta on hyötyä vain hyvin suppealle ihmisryhmälle. On myös kummallista, että pankit voivat lainata miljardi euroa maksukyvyttömälle ja maksattaa luottotappiot yhteiskunnalla, mutta sadan euron rahanväärentäjä joutuu vankilaan.
Nykyistä markkinatalousjärjestelmää on pakko kehittää siten, että rahan luominen ja valtioiden lainat siirretään yhteiskunnan omistamien keskuspankkien harteille. Mitään muuta loogista keinoa ei ole, jolla voimme luoda stabiilin ja kestävään kehitykseen perustuvan uuden talousjärjestelmän. Tässä uudistuksessa kyse ei ole sosialismista, kommunismista tai kapitalismista, vaan puhtaasta tosiasioihin ja aiempiin kokemuksiin perustuvasta viisaudesta.
Vasta tämän muutoksen jälkeen yhteiskunta voi oikeasti säädellä markkinoilla olevaa rahan määrää ja hintaa, koska pankit joutuvat lainaamaan tarvitsemansa rahat keskuspankilta. Lisäksi rahoitusmarkkinat eivät enää voi ohjata eri maiden hallituksia korkojen avulla, koska keskuspankki rahoittaa suoraan valtioita. Samalla pankkien valvonta helpottuu monien muiden etujen ohessa.
Tämä uudistus ei mitenkään heikennä nykyisen toimivan markkinatalousjärjestelmän perusteita. Muutoksen jälkeen rahoitusmarkkinat voivat keskittyä tärkeimpään työtehtäväänsä, eli kannattavien hankkeiden rahoitukseen – nykyisen keinottelun ja korkomanipuloinnin asemesta.
Antti Roine, Ulvila 9.3.2013
__________________________________
JULKAISTU:
Nykypäivä n:o 11/2013 - Sivu 19
Ilkka 15.03.2013
EU-maissa ja myös muualla taloudellisia ongelmia yritetään ratkaista sellaisten toimien avulla, jotka käytännössä johtavat työttömyyden kasvuun. Näissä toimenpiteissä on perustavaa laatua oleva looginen virhe, koska taloudelliset ongelmat ratkeavat vain työtä tekemällä.
Työttömyyden kasvattamisessa ei ole mitään järkeä, koska vain työn avulla voimme parantaa yhteiskuntamme hyvinvointia. Työn kautta voimme myös kokea iloa, joka syntyy toisten auttamisesta. Työ palkitsee, sekä kasvattaa tervettä itsekunnioitusta ja tarpeellisuuden tunnetta.
Pitkään jatkuva työttömyys murtaa ja turmelee ihmisen persoonan, koska tällöin ihminen kokee itsensä tarpeettomaksi. Näin käy, vaikka työttömyys rahoitettaisiin julkisista varoista tai hyväntekeväisyyden kautta. Tämä negatiivinen vaikutus ulottuu myös tuleviin sukupolviin lasten kautta.
Näistä syistä johtuen on selvää, että kaikki sellaiset taloudelliset ja poliittiset ratkaisut, jotka johtavat esimerkiksi 10 - 20 prosentin yleiseen työttömyyteen ja nuorison jopa 50%:n työttömyyteen ovat vääriä. Vääriin ratkaisuihin päädytään, jos emme tunne historiaa vaan toistamme vanhoja virheitä.
Tällä hetkellä ongelmia ratkotaan menokuria tiukentamalla, vaikka laskusuhdanteen aikana julkisen talouden investointeja kannattaisi lisätä. Monien yleishyödyllisten investointien avulla voimme kasvattaa yhteiskunnan hyvinvointia ja samalla parantaa työllisyyttä luomalla yksityissektorille kysyntää. Tällaisia hankkeita ovat mm. liikenneverkon, koulutuksen, tutkimuksen, terveydenhoidon ja energiahuollon kehittäminen. Tuottavien investointien lainarahoitus kasvattaa yhteiskunnan reaalipääomaa, sen sijaan käyttökustannusten lainarahoitus hävittää sitä.
Lähes joka vuosikymmenellä nykyinen rahoitusjärjestelmämme on saanut laman aikaiseksi, tavalla tai toisella. Yhdistäviä tekijöitä ovat olleet mm. raskaasti ylimitoitettu menokurin tiukentaminen ja inflaation pelko. Esimerkiksi Saksa ajettiin lamaan 20-luvulla mittavien sotakorvausten takia, ja Suomi 90-luvun alussa vahvan markan politiikan avulla. Seuraukset olivat järkyttäviä.
Nykyinen rahoitusjärjestelmämme on yhtä epästabiili kuin vanha Vasa laiva. Siitä huolimatta aina muutaman vuoden välein se nostetaan ylös lamasta ja pumpataan tyhjäksi verovaroin - ja purjeet pullollaan jatketaan tuottojen keräämistä rahoitusmarkkinoille. Voisimme kuitenkin helposti laskea laivan painopistettä alemmaksi ja purjehtia kohden uusia haasteita stabiilin laivan avulla.
Nykyisen talousjärjestelmämme epävakaisuus johtuu pääosin siitä, että pankeille on annettu oikeus luoda rahaa tyhjästä ja siitä, että valtiot lainaavat rahansa pankeilta. Tästä automaattisesti seuraa, että noususuhdanteessa pankit luovat markkinoille rahaa ylimäärin, joka laskusuhdanteessa jätetään yhteiskunnan maksettavaksi. Lisäksi tästä seuraa, että todellisuudessa rahoittajat ohjaavat valtioiden toimintaa korkojen avulla, vaikka se on valtioiden hallitusten tehtävä.
Jatkuvat nousu- ja laskusuhdanteet toimivat pumpun tavoin, joka noususuhdanteen aikana kasvattaa rahoitusmarkkinoiden virtuaalista pääomaa, joka taas laskusuhdanteen aikana muutetaan halvalla reaaliomaisuudeksi. Ikävä kyllä tästä Sampo-pumpusta on hyötyä vain hyvin suppealle ihmisryhmälle. On myös kummallista, että pankit voivat lainata miljardi euroa maksukyvyttömälle ja maksattaa luottotappiot yhteiskunnalla, mutta sadan euron rahanväärentäjä joutuu vankilaan.
Nykyistä markkinatalousjärjestelmää on pakko kehittää siten, että rahan luominen ja valtioiden lainat siirretään yhteiskunnan omistamien keskuspankkien harteille. Mitään muuta loogista keinoa ei ole, jolla voimme luoda stabiilin ja kestävään kehitykseen perustuvan uuden talousjärjestelmän. Tässä uudistuksessa kyse ei ole sosialismista, kommunismista tai kapitalismista, vaan puhtaasta tosiasioihin ja aiempiin kokemuksiin perustuvasta viisaudesta.
Vasta tämän muutoksen jälkeen yhteiskunta voi oikeasti säädellä markkinoilla olevaa rahan määrää ja hintaa, koska pankit joutuvat lainaamaan tarvitsemansa rahat keskuspankilta. Lisäksi rahoitusmarkkinat eivät enää voi ohjata eri maiden hallituksia korkojen avulla, koska keskuspankki rahoittaa suoraan valtioita. Samalla pankkien valvonta helpottuu monien muiden etujen ohessa.
Tämä uudistus ei mitenkään heikennä nykyisen toimivan markkinatalousjärjestelmän perusteita. Muutoksen jälkeen rahoitusmarkkinat voivat keskittyä tärkeimpään työtehtäväänsä, eli kannattavien hankkeiden rahoitukseen – nykyisen keinottelun ja korkomanipuloinnin asemesta.
Antti Roine, Ulvila 9.3.2013
__________________________________
JULKAISTU:
Nykypäivä n:o 11/2013 - Sivu 19
Ilkka 15.03.2013