Sivu 1, 1:sta

Hitler – Stalin – Putin?

ViestiLähetetty: 28.04.2014 16:26
Kirjoittaja Antti Roine
[b][size=150]Hitler – Stalin – Putin?[/size][/b]

Historiallisten tosiasioiden valossa näyttää siltä, että kuljemme kohti kolmatta maailmansotaa. Yleensä sotien lähtölaukaus ammutaan rajoja muuttamalla. Luonnontieteellisten kokeiden tulokset voidaan tarkistaa tieteellisistä julkaisuista, yhteiskunnallisten kokeiden tulokset voidaan varmistaa historiankirjoista. Meidän on opittava vanhoista virheistä, jos pyrimme rauhaan.

Hitler valloitti Itävallan ja Tšekkoslovakian sudeettialueet 1938. Tekosyynä oli alueella asuvien saksalaisten suojelu. Stalin puolestaan liitti Baltian maat Neuvostoliittoon 1940 tekaistujen vaalien avulla. Krimin liittämisessä Venäjään 2014 on paljon samoja elementtejä. Historia opettaa, että valloittajien ruokahalu yleensä kasvaa syödessä, eikä naapurien hyssyttely sitä hillitse.

Valloittajat aloittavat työnsä yleensä korjaamalla valtioiden rajoihin syntyneitä ”vääryyksiä”. Tähän he saavat tukea yksinkertaisilta kansalaisilta, jotka eivät ymmärrä, että on mahdotonta sanoa, minkä vuoden rajat ovat niitä alkuperäisiä ja oikeita. Budapestin sopimuksessa 1994 Venäjä takasi Ukrainan rajojen koskemattomuuden vastineeksi ydinaseista luopumiselle, mutta tositilanteessa tällä sopimuksella ei ollut mitään merkitystä.

Hitlerin tullessa valtaan Saksa oli raunioina ensimmäisen maailmansodan tuloksena, Putin aloitti Neuvostoliiton raunioilta. Kummassakin tilanteessa tavallinen kansalainen kuvittelee, että talouden kohentuminen on vain hallitsijan ansiota, vaikka talouden kasvu johtuikin muista tekijöistä.

Vastustajien ja vapaan tiedonvälityksen sensurointi helpottaa myös sotien käynnistämistä. Hitler, Stalin ja Putin ovat kukin kunnostautuneet tällä saralla. Tavallisia kansalaisia on helpompi ohjailla ja pitää tyytyväisinä, kun diktaattori hallitsee tiedonvälitystä.

Sanojen merkitysten muuttaminen on toinen perinteinen tapa piilottaa totuus. Esimerkiksi Lenin antoi puolueelleen nimen ”enemmistö” eli bolševikit, vaikka todellisuudessa se oli vähemmistö. Stalin vei työn loppuun tappamalla vastustajat.

Itsevaltiaskin tarvitsee taakseen riittävän suuren tukijoukon, jota ylläpidetään etuoikeuksien avulla. Tarvitaan myös syyllisiä, jotka johtavat huomion pois korruptiosta ja virheistä. Hitler käytti tähän juutalaisia ja Putin homoja, sekä idän ja lännen vastakkainasettelua. Lisäksi itsevaltias tarvitsee imagoa, joka voidaan luoda Hitlerin tapaan hiotulla puhetekniikalla; tai Putinin ja Kim Jong-unin tyyliin lavastettujen macho-tekojen avulla.

Sotasankarien ihannointi periytyy ajalta, jolloin sota pakotti hajanaiset heimot yhteistyöhön ja kouli sotasankareista kansan johtajia. Tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä teknologian kehittyessä sota johtaa koko yhteiskunnan tuhoon. Sotasankarien sijaan tarvitsemme nyt politiikan, tieteen, taiteen ja teknologian sankareita, jotka johtavat yhteiskuntaamme. Ikävä kyllä primitiivinen voimankäytön ihannointi elää edelleen vahvana peli- ja elokuvateollisuudessa.

Itsevaltiaan asemaa voidaan lujittaa myös ylikorostamalla kansallistunnetta ja itsemääräämisoikeutta. Taitava itsevaltias saa eri maiden kansalaiset näkemään toisensa vastustajina, kuten Berliinin 1936 ja Sotšin 2014 olympialaisissa tehtiin. Todellisuudessa kaikkien kansojen enemmistön tavoitteet ovat tismalleen samat: rauha, rakkaus, korkeampi elintaso, tasa-arvo, kestävä kehitys, sananvapaus ja raja-aitojen madaltaminen.

Saksassa ruhtinaskuntien väliset sodat loppuivat vasta yhdistymisen jälkeen. Samanlainen kehitys on tapahtunut monessa liittovaltiossa. Yhdysvalloissa osavaltiot eivät sodi keskenään, koska niillä ei ole omaa armeijaa. Historia osoittaa, että sodat eivät lopu ennen kuin kaikkien valtioiden armeijat on alistettu koko maapallon kattavan sotilasliiton tai liittovaltion hallinnon alaisuuteen. Tie rauhaan kulkee suurten sotilasliitojen ja liittovaltioiden kautta. Mitään muuta tietä ei ole olemassa.

Karttaa katsomalla voimme havaita, että olemme idän ja lännen välissä. Tällaisessa raossa puolueeton valtio ei voi olla kaikkien kaveri, tositilanteessa sitä kohdellaan molemmilta puolilta kuten vihollista. Sodan kauhuja odotellessa täytyy vain toivoa, että aseet ovat kehittyneet sille tasolle, että pölyn hälvettyä kukaan ei jää kitumaan.

Antti Roine, Ulvila 23.3.2014
___________________________________________
JULKAISTU:
Satakunnan Kansa 31.3.2014, s. 4
Savon Sanomat 1.4.2014