Tarvitsemme kemikaaliviraston - heti
Lähetetty: 19.02.2008 17:17Kemiallisissa prosesseissa erittäin pienilläkin ainemäärillä voi olla suunnaton vaikutus prosessin toimintaan. Pienet ainemäärät voivat toimia katalyytteinä kiihdyttäen reaktioita tai inhibiitteinä hidastaen reaktioita. Tunnusomaista on, että tällaisia aineita tarvitaan vain prosentin tuhannesosia.
Ihmisen keho on miljoona kertaa monimutkaisempi sähkökemiallinen tehdas kuin yksikään ihmisen itse kehittämä prosessi. Tästä johtuen on täysin varmaa, että jotkin pienetkin kemikaalimäärät voivat sotkea ihmisen elintoiminnot. Suureen osaan kemikaaleista ihmisen keho on onneksi sopeutunut, mutta eräät voivat sotkea virtapiirit perusteellisesti. Lisäksi ihmisten kemikaalien sietokyky vaihtelee.
On täysin mahdollista, että monet syöpäsairaudet, hedelmättömyys, kasvuhäiriöt, migreeni, selittämättömät kivut jne. voivat johtua joistakin ympäristöömme ja ravintoomme ilmestyneistä uusista tai vanhoista kemikaaleista. Voidaan kysyä: Mitä iloa meille on palamattomasta televisiosta, jos sen valmistuksessa käytetty kemikaali tuhoaa lisääntymiskykymme? Tai kannattaako luontomme monimuotoisuus ja kauneus tuhota esimerkiksi vääränlaisen bensiinin lisäaineen takia ja vain siksi, että asiaa ei tiedetty?
Kaikki ympärillämme olevat esineet, ruoka, lääkkeet, ilma ja vesi koostuvat kemiallisista yhdisteistä, eli kemikaaleista; näin ollen emme voi luopua näiden käytöstä. Tästä johtuen ainoa keino on selvittää kokeellisesti mitkä kemikaalit ovat vaarallisia ja mitkä eivät. Todennäköisesti suurin osa uusista kemikaaleista on vaarattomia, mutta emme vielä tiedä mitkä. Liian usein viranomaiset laativat aineiden vaarallisuudesta pitoisuusrajoja hiasta vetämällä, tunteen eikä kokeellisen tiedon perusteella. Kannattaa myös muistaa, että kaikki aineet ovat vaarallisia jos niitä saa liikaa.
Euroopan parlamentissa on meneillään uuden kemikaaleja koskevan REACH-asetusluonnoksen ensimmäinen käsittely - etujärjestöjen lobbarit yrittävät kilvan kammeta lakitekstiä itselleen edulliseen suuntaan. Motiivit vaihtelevat ihan hyvää tarkoittavasta sinisilmäisyydestä yritysten optioetujen ja omistajien omaisuuden kasvattamiseen.
Tässä vaiheessa on erittäin tärkeää, että hyvää tarkoitusta ei pilata huonolla EU-lainsäädännöllä. Ei ole mitään mieltä kehittää sellaista lainsäädäntöä, joka siirtää kemianteollisuuden ja työpaikat Kiinaan. Näin voi käydä jos yritysten uusia velvoitteita ei kompensoida esim. tullimuurin avulla. Toisaalta liian löysillä tai epäselvillä direktiiveillä itse asia vesitetään.
Lait ja direktiivit tulee kirjoittaa niin, että tavallinen ihminenkin ne ymmärtää, silloin poliittiset päättäjätkin ymmärtävät paremmin mitä he ovat päättämässä. Pitää myös osata erottaa pienet ja suuret asiat toisistaan niin, että pienien yritysten toimintaedellytyksiä ei tapeta. Kannattaa huomata, että pienet yritykset ovat tulevien suuryritysten siemeniä. Pitkällä tähtäimellä siemenviljan tuhoaminen ei tue kestävää kehitystä.
Kemikaalien ja niiden yhteisvaikutusten testaus on hidasta ja vaativaa työtä. Se on kuitenkin erittäin järkevää ja tuloksellista toimintaa - ei pelkästään kemikaalien haittojen selvittämisen kannalta vaan myös kemikaalien uusien hyödyllisten ominaisuuksien löytämisen kannalta. Kun kemikaalien ominaisuudet tunnetaan paremmin voidaan kehittää mm. uusia rakennemateriaaleja, elektronikkaa, elintarviketeollisuutta ja lääkkeitä.
Kemikaalien testaus ja sen organisointi voidaan keskittää Suomeen kaavailtuun EU:n uuteen kemikaalivirastoon, jos suomalaiset osaavat nyt hoitaa asiansa oikein. Suomessa kemianalan tuntemus on huipputasoa. Maailmassa on kemiallisia yhdisteitä ääretön määrä, näin ollen työtä tulee kyllä riittämään. Jos viivyttelemme ja riitelemme asiassa liikaa tulemme näkemään sen päivän kun virasto hajasijoitetaan tai rakennetaan johonkin EU:n uuteen jäsenmaahan. Asia on nyt siinä vaiheessa, että tarvitaan päätöksiä ja toimenpiteitä eikä puheita. Passiivisella odottamisella asiat eivät etene.
Kemikaalit, elintarvikkeet, tavarat ja päästöt eivät tunne valtioiden rajoja, tästä johtuen tarvitsemme EU:n tapaisia järjestöjä, jotka voivat tehdä kaikkia maita sitovia lakeja. Lisäksi tarvitaan kiinteää yhteistyötä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa, kuten myös kannustavaa tullipolitiikkaa. Yksinään kukaan ihminen tai valtio ei voi näitä asioita ratkaista.
Antti Roine, Ulvila 16.10.2005
Julkaisut:
- Talouselämä 11.11.2005, sivu 23
- Kemia-Kemi Vol. 32(2005)8, sivu 41.
Ihmisen keho on miljoona kertaa monimutkaisempi sähkökemiallinen tehdas kuin yksikään ihmisen itse kehittämä prosessi. Tästä johtuen on täysin varmaa, että jotkin pienetkin kemikaalimäärät voivat sotkea ihmisen elintoiminnot. Suureen osaan kemikaaleista ihmisen keho on onneksi sopeutunut, mutta eräät voivat sotkea virtapiirit perusteellisesti. Lisäksi ihmisten kemikaalien sietokyky vaihtelee.
On täysin mahdollista, että monet syöpäsairaudet, hedelmättömyys, kasvuhäiriöt, migreeni, selittämättömät kivut jne. voivat johtua joistakin ympäristöömme ja ravintoomme ilmestyneistä uusista tai vanhoista kemikaaleista. Voidaan kysyä: Mitä iloa meille on palamattomasta televisiosta, jos sen valmistuksessa käytetty kemikaali tuhoaa lisääntymiskykymme? Tai kannattaako luontomme monimuotoisuus ja kauneus tuhota esimerkiksi vääränlaisen bensiinin lisäaineen takia ja vain siksi, että asiaa ei tiedetty?
Kaikki ympärillämme olevat esineet, ruoka, lääkkeet, ilma ja vesi koostuvat kemiallisista yhdisteistä, eli kemikaaleista; näin ollen emme voi luopua näiden käytöstä. Tästä johtuen ainoa keino on selvittää kokeellisesti mitkä kemikaalit ovat vaarallisia ja mitkä eivät. Todennäköisesti suurin osa uusista kemikaaleista on vaarattomia, mutta emme vielä tiedä mitkä. Liian usein viranomaiset laativat aineiden vaarallisuudesta pitoisuusrajoja hiasta vetämällä, tunteen eikä kokeellisen tiedon perusteella. Kannattaa myös muistaa, että kaikki aineet ovat vaarallisia jos niitä saa liikaa.
Euroopan parlamentissa on meneillään uuden kemikaaleja koskevan REACH-asetusluonnoksen ensimmäinen käsittely - etujärjestöjen lobbarit yrittävät kilvan kammeta lakitekstiä itselleen edulliseen suuntaan. Motiivit vaihtelevat ihan hyvää tarkoittavasta sinisilmäisyydestä yritysten optioetujen ja omistajien omaisuuden kasvattamiseen.
Tässä vaiheessa on erittäin tärkeää, että hyvää tarkoitusta ei pilata huonolla EU-lainsäädännöllä. Ei ole mitään mieltä kehittää sellaista lainsäädäntöä, joka siirtää kemianteollisuuden ja työpaikat Kiinaan. Näin voi käydä jos yritysten uusia velvoitteita ei kompensoida esim. tullimuurin avulla. Toisaalta liian löysillä tai epäselvillä direktiiveillä itse asia vesitetään.
Lait ja direktiivit tulee kirjoittaa niin, että tavallinen ihminenkin ne ymmärtää, silloin poliittiset päättäjätkin ymmärtävät paremmin mitä he ovat päättämässä. Pitää myös osata erottaa pienet ja suuret asiat toisistaan niin, että pienien yritysten toimintaedellytyksiä ei tapeta. Kannattaa huomata, että pienet yritykset ovat tulevien suuryritysten siemeniä. Pitkällä tähtäimellä siemenviljan tuhoaminen ei tue kestävää kehitystä.
Kemikaalien ja niiden yhteisvaikutusten testaus on hidasta ja vaativaa työtä. Se on kuitenkin erittäin järkevää ja tuloksellista toimintaa - ei pelkästään kemikaalien haittojen selvittämisen kannalta vaan myös kemikaalien uusien hyödyllisten ominaisuuksien löytämisen kannalta. Kun kemikaalien ominaisuudet tunnetaan paremmin voidaan kehittää mm. uusia rakennemateriaaleja, elektronikkaa, elintarviketeollisuutta ja lääkkeitä.
Kemikaalien testaus ja sen organisointi voidaan keskittää Suomeen kaavailtuun EU:n uuteen kemikaalivirastoon, jos suomalaiset osaavat nyt hoitaa asiansa oikein. Suomessa kemianalan tuntemus on huipputasoa. Maailmassa on kemiallisia yhdisteitä ääretön määrä, näin ollen työtä tulee kyllä riittämään. Jos viivyttelemme ja riitelemme asiassa liikaa tulemme näkemään sen päivän kun virasto hajasijoitetaan tai rakennetaan johonkin EU:n uuteen jäsenmaahan. Asia on nyt siinä vaiheessa, että tarvitaan päätöksiä ja toimenpiteitä eikä puheita. Passiivisella odottamisella asiat eivät etene.
Kemikaalit, elintarvikkeet, tavarat ja päästöt eivät tunne valtioiden rajoja, tästä johtuen tarvitsemme EU:n tapaisia järjestöjä, jotka voivat tehdä kaikkia maita sitovia lakeja. Lisäksi tarvitaan kiinteää yhteistyötä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa, kuten myös kannustavaa tullipolitiikkaa. Yksinään kukaan ihminen tai valtio ei voi näitä asioita ratkaista.
Antti Roine, Ulvila 16.10.2005
Julkaisut:
- Talouselämä 11.11.2005, sivu 23
- Kemia-Kemi Vol. 32(2005)8, sivu 41.